Luulitko, että nyt Rakkauden elämä on kunnossa ja tasapainossa? Niin luuli Rakkauskin. Ja olihan se paljon tasapainoisempaa kuin aiemmin. Vielä ajoittain Rakkaus sai itsensä kiinni uskomuksesta joka ei palvellut häntä mitenkään. Mutta ne olivat nykyään kuin häiritsevästi surisevia kesäkärpäsiä, jotka voi vain lempeästi huitaista pois.

Ja kyllä hän ajoittain tunsi houkutusta neuvoa sisartaan tämän lastenkasvatuksessa, mutta tyytyi sitten mielestään mukavampaan ja helpompaan tädin osaan lasten elämässä.

Suurempien onnettomuuksien tai ikävien sotauutisten kohdalla hän tunsi pelon vielä sisällään, mutta keskittyi sitten taas ylläpitämään onnellisempien asioiden energioita.

Miksi sitten jokin kummallinen alakulo asui hänessä edelleen? Mihin se liittyi?

Rakkaus istui vilttiin kääriytyneenä kotonaan, joi höyryävää kesältä tuoksuvaa teetä ja nautti Mr. Bojangles suklaita.

Ja yhtäkkiä hänen silmiensä edessä alkoi vilistä muistoja; tyrmistynyt katse nettisivulta löytämänsä miehen silmissä, kun he tapasivat ensikerran – ainoan kerran. Epätoivo hänen omissa silmissään, kun hän oli sovituskopissa, nauru ja halveksunta muiden naisten silmissä uimahallin suihkussa. Hän häpesi kehoaan! Itseään!

Hän näki muistikuvia lapsuudesta, naurua ja vähättelyä erilaisista vaatteista, kiusaamista R-viasta ja avointa pilkkaa voimistelutunneilla. Hän häpesi erilaisuuttaan. Itseään!

Rakkaus muisti miltä tuntui yrittää lukea tekstiä, jossa kirjaimet kai vaihtoivat paikkaa, koska sanasta ei muodostunut se minkä muut sanoivat siitä muodostuvan. Hän muisti miltä tuntui kun numerot eivät puhuneet hänelle omaa kieltään, eivät suostuneet paljastamaan salaisuuttaan. Hän muisti miten hänen kielensä ei taipunut vieraan kielen sanoihin. Hän häpesi tyhmyyttään! Itseään!

Ja näiden lisäksi hän näki monia. monia menneitä elämiä, joissa hän oli myynyt ruumistaan, käyttänyt valtaansa miehiin seksillä, hän näki elämiä joissa oli tappanut, murhannut ja nauttinut siitä. Hän näki elämiä, joissa hän oli huijannut, kavaltanut ja varastanut. Hän häpesi käytöstään! Itseään!

Miten hän voisi ikinä olla vapaa, olla se joka hän aidoimmillaan on, jos hän ei kyennyt rakastamaan itseään? Ei näitä puolia itsessään, ei millään!

Mutta minä rakastan sinua.

Et sinä voi, et voi rakastaa näitä puolia minussa!

Minä rakastan kaikkea sinussa. Ei ole mitään mitä en rakastaisi.

Ymmärrä nyt, että tuota kaikkea täytyy hävetä. Tuo kaikki täytyy piilottaa, heti! Se ei saa tulla näkyviin.

Ei ole mitään mikä ei olisi näkyvissä, sillä kaikki ON.

Mutta… mutta….

Minä rakastan sinua.