Rakkaus katseli ympärilleen paikassa johon se oli tullut ja oi, miten se rakastikaan tuota paikkaa! Se oli kauneinta mitä se koskaan oli nähnyt. Vettä, vuoria, puita, kasveja – sinistä, turkoosia, vihreää – lämpöä, tuulta, tuoksuja. Vaikka Rakkaudella ei ollut vielä sanoja käytettävissään, kaikkea tätä se tunsi ja koki katsellessaan kaikkea ympärillään olevaa. Kaikki oli sille uutta ja ihmeellistä. Se Erillisyyden osa, joka sen mukana kulki, oli antanut Rakkaudelle kyvyn erottaa eri asioita ja Rakkaus rakasti tätä uutta kykyään niin suuresti!

 

Ajattomassa ajassa se vietti ikuisuuksia hiljaisuudessa oman itsensä kanssa tutkimassa kaikkea ympärillään. Se saattoi liitää tuulen mukana, minne ikinä tuuli menikään. Se saattoi laskea huimista putouksista kuohuvan veden mukana, se piirteli hassuja kuvioita taivaalle pilvien kanssa, se oli dinosaurus, joka söi ruohoa, se oli muurahainen, joka kantoi kortta kekoon, se oli makealta maisuva mansikka ja kirpeä sitruuna. Se saattoi olla mitä tahansa! Ja Erityisyys, Rohkeus ja Vahvuus sen mukana saattoivat olla mitä tahansa ja yhdessä ne rakastivat kaikkea näkemäänsä ja iloitsivat siitä mitä kulloinkin olivat.

 

Vaan pian Rakkaudessa asuva Erillisyys alkoi kuiskutella Erityisyyden korvaan. Erillisyys valitsi Erityisyyden, koska arveli sen olevan helpoin kohde ja koska Rakkaus ei ollut sitä kuunnellut. Rakkaus nautti edelleen kaikesta aivan sellaisenaan. Erillisyys kuiskutteli Erityisyydelle kysymyksiä siitä, kuka Erityisyys sitten oikein oli, jos kerran oli vuori ja puro ja joki ja kukka ja taivas ja puu ja mikrobi ja sieni ja karhu... Erillisyys kuiskutteli, että näin paljon näet ympärilläsi asioita, näin paljon voit kokea olevasi, mutta kuka sinä olet?

 

Joten jos sinulle ikinä, koskaan, milloinkaan tulee mieleesi kysyä Kuka minä olen? Niin unohda koko juttu. Keskity vaan täydellisesti olemaan se joka olet, sen enempä kyselemättä tai sukeltelematta pinnan alle tutkimaan mitä sielä on. Kysymyksistä on vaan harmia sen minä sinulle sanon!

 

Ja niin paljon Erillisyyden sanat Erityisyyttä koskettivat, että se jäi pohtimaan niitä ja itseään. Kuka tai mikä hän todellakin oli? Se ei kokenut olevansa hämähäkki eikä lintu, ei jää tai tuli, eikä tuuli tai sadepisara. Se pystyi olemaan mitä vain, mutta se halusi olla jotain ainutlaatuista, jotain mitä ei vielä ollut olemassa. Se halusi olla jotain, jota se ei vielä ollut kokenut. Se halusi olla jotain erityistä.

Se kertoi toiveistaan ystävilleen Rohkeudelle ja Vahvuudelle, se olisi halunnut puhua myös Rakkaudelle, mutta Rakkaus ei vieläkään ollut tietoinen sen olemassaolosta.

 

Ehkä sen olisi kannattanut yrittää tuoda itsensä Rakkauden tietoisuuteen? Mutta silloin tämä tarina olisi toinen etkä sinä lukisi tätä nyt. Puhu kuitenkin Rakkaudelle aina kun sinun on tehtävä päätöksiä elämässäsi. Vastaus löytyy rakkaudesta.

 

Joten Erityisyys jakoi mietteensä ja pohdintansa ystäviensä kanssa. Se halusi tulla joksikin aivan uudeksi ja Rohkeus kannusti sitä. Rohkeus lupasi tulla mukaan, se lupasi tulla osaksi Erityisyyttä. Sitä viehätti ajatus siitä, että se voisi olla osa jotain ainutlaatuista, jotain harvinaista, jotain erityistä. Erityisyys otti mielellään Rohkeuden mukaan, se kokikin, että Rohkeus toi mukanaan jotakin jota todella tarvittiin siihen, että se voisi olla jotain ainutlaatuista, jotain ennenkokematonta! Yksin se ei olisi uskaltanut tähän ryhtyä ja se oli iloinen, kun Rohkeus halusi tulla mukaan.

Sillä oli kuitenkin tunne, että jotain muutakin vielä tarvittaisiin ja se jatkoi Vahvuuden pyytämistä mukaan.

 

Tässä paino sanalla TUNNE. Tunne on Rakkauden alituinen seuralainen ja se on tosi aina silloin, kun kuuntelet sitä sydämelläsi ja hiljennät mielesi.

 

Erityisyys ja Rohkeus maalailivat näkymiä seikkailuista, haasteista ja kamppailuista. Ne suunnittelivat minkä muodon ottaisivat, sillä ne olivat ymmärtäneet, että ollakseen jotain niiden oli oltava näkyviä ja konkreettisia, näkymättömyys ja muodottomuus ei enää käynyt.

 

Yhdessä ne kertoivat Vahvuudelle kuinka ihmeellisiä asioita ne tulisivat kokemaan ja ne suunnittelivat itselleen hahmoa jollaista ei vielä koskaan ollut ollut olemassa.

Ne olivat tarkkailleet ympäristöään huolella, ne olivat valinneet ominaisuuksia ja kykyjä joita pitivät arvossa ja joiden ne arvelivat olevan parhaita mahdollisia tätä uutta kokemusta ajatellen. Vähän epävarmoja ne olivat siitä, että oliko tähän ryhtyminen hyvä juttu ja olisivat halunneet Vahvuuden mukaan, koska niillä molemmilla oli syvä tunne siitä, että Vahvuudesta olisi suunatonta apua tässä tulevassa seikkailussa.

 

Mutta Vahvuus epäröi, se oli onnellinen tässä hetkessä ja tyytyväinen siihen mikä se oli. Se ei kaivannut mitään enempää, sillä oli hyvä olla, se tunsi olevansa tasapainoinen ja se nautti suuresti Rakkauden lähellä olemisesta.

Se ei halunnut lähteä Erityisyyden ja Rohkeuden matkaan.

 

Se seurasi sivusta kuinka Erityisyys ja Rohkeus sulautuivat yhteen, muuttivat muotoaan ja saivat itselleen näkyvän ja konkreettisen olomuodon. Ja tälle uudelle muodolleen ne antoivat nimen Ihmeinen. Ihmeinen osasi edelleen lentää, se osasi muuttaa muotoaan, se saattoi olla näkyvissä tai näkymätön.

Vahvuus katseli ystäviensä seikkailua, mutta pysytteli edelleen Rakkauden lähellä. Ja Rakkaus jatkoi ympärillään olevan kauneuden katselemista ja rakastamista, vieläkin täysin tietämättömänä näistä muista hiukkasista, jotka sen mukana olivat tulleet.

 

Ja vielä tässäkään kohtaa ei olisi ollut myöhäistä viheltää peliä poikki...

 

Mutta vääjäämättä koitti se hetki, jolloin Rakkaus ensikerran näki Ihmeisen.

 

Rakkaus ei voinut käsittää mistä tuo outo olento oli sen maailmaan ilmestynyt! Ikuisuuksia se oli tarkkaillut maailmaansa jossa mikään ei ollut muuttunut, jossa kaikki oli pysynyt samanlaisena pohjimmiltaan. Mutta nyt sen maailmaan oli tullut jotain uutta, jotain aivan käsittämätöntä, jotain mikä vangitsi sen mielenkiinnon täysin.

 

Ihmeinen nautti saamastaan huomiosta ja se kiusoitteli Rakkautta.

Välillä se oli näkyvissä, välillä ei, välillä se sujahti tuulena Rakkauden läpi, välillä se muutti itsensä suunnattomaksi vuoreksi Rakkauden eteen. Välillä se välkkyi tuhannen tähden lailla yötaivaalla ja välillä sen tuoksu huumasi Rakkauden täysin. Mutta useimmiten Ihmeinen näyttäytyi siinä erityisen ainutlaatuisessa hahmossa, joka vain sillä oli ja joka poikkesi täysin kaikesta Rakkauden aiemmin näkemästä, tehden aina vain huimempia ja rohkeampia temppuja Rakkauden hämmästeltäväksi.

 

Ja niin ajattomuudessa kului pitkä aika, jolloin Rakkaus haltioissaan seurasi Ihmeisen temppuja tietämättä, että Vahvuus istui kärsivällisesti sen vieressä tarkkailemassa tilannetta. Mutta niin paljon oli Rakkauteen sekoittunut Erillisyttä ja niin paljon Rakkaus oli avautunut Ihmeisen eli Erityisyyden ja Rohkeuden tempuille, että hiljalleen se alkoi miettiä mitä kaikkea se voisi olla, millainen se voisi olla ja ennen kaikkea se kaipasi saada kokea asioita itse, aivan kuten Ihmeinen teki. Jokin kuitenkin esti sitä, eikä se tiennyt mikä se oli, mutta se pysyi edelleen sellaisena kuin oli ja kaipasi suunnattoman kipeästi saada olla jotakin enemmän.

 

Sydämestä tuleva kaipaus on suuri opastajasi matkallasi, mielestäsi kumpuava kaipaus on se joka vie sinut syrjään polultasi. Jos matkallasi saat kaipauksen, joka sinun pitää päästä toteuttamaan heti, johon tunnet tarvetta reagoida heti, niin se tulee mielestäsi. Sydämestäsi kumpuava kaipaus kantaa mukanaan rakkautta ja rakkaudella ei ole aikaa, vaikka tunne pakottava olisikin. Rakkaus antaa sinulle aina aikaa harkita valintaasi.

 

Niinpä Vahvuus alkoi jutella Rakkaudelle lohduttaakseen tätä ja pienentääkseen Rakkauden kaipuuta saada olla jotakin enemmän. Vahvuus yritti saada Rakkauden tuntemaan, että kaikki on hyvin juuri tässä hetkessä, että tämä hetki riittää, että Rakkaus ei tarvitse mitään muuta ja että Rakkaudessa itsessä on jo kaikki ja että Rakkaus edelleen on kaikkialla.

 

Mutta Vahvuus ei tiennyt omaa erityislahjaansa, eikä sitä miten paljon vaikutteita se oli matkan aikana Erityisyydeltä ja Rohkeudelta saanut eikä sitä miten Erillisyys oli jo siihenkin vaikuttanut. Eikä se tiennyt varsinkaan sitä miten voimakas Rakkaus on. Vahvuuden vakuutteluista Rakkaus sai jotain, joka pienensi sen tunteen, joka aiemmin oli estänyt sen muuttumisen. Rakkauden voima imi Vahvuuden osaksi itseään ja niin siitä tuli Ihanainen.

 

Ihanainen oli ottanut hahmokseen samankaltaisen muodon kuin mitä Ihmeiselläkin oli ja myös se kykeni muuttamaan muotoaan niin halutessaan. Miten käsittämättömiä temppuja se kykyenikään tekemään, miksi kaikeksi se pystyikään itsensä muuttamaan ja miten paljon enemmän se kokikaan kuin koskaan aiemmin.

Se tunsi olevansa jotain paljon, paljon enemmän kuin mitä se ikinä oli kokenut silloinkaan, kun se tunsi olevansa yhtä kaiken kanssa. Ihanainen erillisyydessään oli jotain ainutlaatuista ja Ihanaisena ollessaan Rakkaus koki olevansa jotakin uudenlaista, se koki olevansa elossa, olevansa muiden olevaisten kaltainen ja silti aivan erilainen kuin kukaan muu.

 

Ja niin asetettiin erilaisuuden harha olevaisten ylle ensimmäistä kertaa.