Aina Kaikkeudessa ollessaan Rakkaus pohti tarkasti seuraavaa elämäänsä.

Yhdessä oman sieluryhmänsä kanssa hän mietti mitkä kaikki asiat olivat onnistuneet, missä oli mennyt vikaan ja mitkä teot yhä olivat hyvittämättä.

Välillä Rakkaus valitsi koettavkseen elämiä, joissa se arveli etukäteen, ettei mikään voisi mennä vikaan tai ettei ainakaan lisäisi taakkaansa selvitettävistä asioista.

Mutta vapaa valinta on vaikea asia.

Sydämen kuuleminen elämän haasteiden seassa, kaikki kyvyt ja muistot menettäneenä oli usein paljon haastavampaa kuin Rakkaus ajatteli voivansa kestää ihmiskokemuksessa ollessaan.

Niinpä Rakkauden elämännauhaan lisääntyi helmi toisensa jälkeen. Nauhassa oli kirkkaita helmiä, jotka loistivat häikäisevän kauniisti, siinä oli himmeämpiä helmiä, joita olisi vielä killoitettava ja siinä oli useita aivan mustia ja tahmeita helmiä.

Rakkaus kantoi helminauhaa kaulassaa kuin taakkaa, kuin merkkiä epäonnistumisistaan ja katseli kaiholla toisten nauhoja, jotka näyttivät paljon sen omaa nauhaa kauniimmilta. 

Oli nauhoja joissa oli vain yksi tai muutama helmi, oli nauhoja joissa oli vain tummia helmiä, oli nauhoja joissa oli sinisiä, vihreitä tai kaikissa sateenkaaren väreissä loistavia helmiä. Kaikki nämä nauhat olivat Rakkaudesta kauniita, paitsi hänen omansa. Sen hän olisi halunnut muuttaa, puhdistaa, kirkastaa, ihan mitä tahansa, kunhan myös se olisi kaunis.

Vähitellen muista todellisuuksista tuli kaikkeuteen useita hiukkasia, samanlaisia kuin Rakkaus oli ollut ensimmäisen räjähdyksen jälkeen ja niistä osa halusi myös mahdollisuuden tulla kokemaan kokemuksia ja osa halusi vain olla Kaikkeudessa ja olla apuna muille, jos se suinkin oli jollain tavalla mahdollista.

Ja niistä tuli ensimmäiset enkelit. Ne valitsivat itselleen suojatin ja seurasivat tämän toimia inkarnaatioiden aikana. Niille annettiin mahdollisuus auttaa, mutta vain silloin, kun niiden autettava itse nimenomaisesti apua pyysi. Eikä tähän sääntöön ollut poikkeusta. Ei ole vieläkään. Kaikkeudessa olijat saavat auttaa sinua vain silloin kun sinä itse sitä pyydät.

Kaikkien kokeilujensa aikana Rakkaus oppi, että pyynnöt kannattaa pitää mahdollisimman suurina ja epätarkkoina, koska Kaikkeudessa saa paremman kuvan siitä mikä auttaa eniten. Ihmiskokemuksen kautta tehty tarkka pyyntö usein vain vaikeutti asiaa, eikä tuonut toivottua lopputulosta. Sillä kuten Kaikkeus oli alussa luvannut, jokaiseen pyyntöön ja toiveeseen vastataan, välittömästi.

 

Ihmiskokemuksessa ollessaan Rakkauden oli vaikea ymmärtää miksi hänen elämistään muotoutui hankalia ja vaikeita, vaikka hän pyysi jotain aivan muuta.

Oli elämiä, joissa Rakkaus oli suuri hallitsija, jolla oli paljon alamaisia ja hän pyysi, että saisi pitää valtakuntansa suurena ja rikkaana. Niinpä hän joutui puolustamaan valtakuntaansa hyökkääjiä vastaan, joutui piilottamaan aarteitaan, niitä koskaan käyttämättä ja jopa hyökkäämään itse, jotta tuo hänen asettamansa toive toteutuisi.

Jos Rakkaus vain olisi osannut pyytää itselleen ja kansalleen täydellisesti sopivan kokoisen valtakunnan ja luottaa siihen, että jokainen tapahtuma vahvistaa tuota pyyntöä, olisi tuo elämä ollut täysin erilainen.

 

Oli elämiä, joissa Rakkaus päätti omistautua vain Kaikkeuden ylistämiseen, arvellen, että se toisi lisää kirkkaita ja kauniita helmiä hänen nauhaansa. Kuinka montaa sotaa hän joutuikaan todistamaan näiden elämien aikana, kuinka paljon ihmiskokemus vääristikään totuutta Kaikkeudesta ja kuinka paljon pahaa Kaikkeuden nimissä tehtiinkään, myös Rakkaus teki. ja kuinka monta tummaa helmeä nämä kokemukset hänen nauhaansa lisäsivätkään.

 

Toisissa elämissä hän valitsi munkkina tai nunnana antaa kaiken omaisuutensa pois, valitsi olla osallistumatta lihallisiin karkeloihin, kieltäytyi tappamasta tai syömästä yhtäkään elävää olentoa ja valitsi olla hiljaisuudessa.

Näiden elämien aikana Rakkaus ikään kuin lepäsi, antoi elämän lipua ylitseen, ilman, että se häntä suuresti olisi koskettanut. Tällaisten elämien jälkeen Kaikkeuteen palatessaan Rakkaus huomasi, että helminauha oli ennallaan. Siihen ei ollut tullut uutta helmeä, mutta myöskään yksikään aiemmista helmistä ei ollut puhdistunut. Tällainen elämä ei ollut koskettanut Rakkautta, eikä hän ollut ollut avuksi kellekään toiselle, vaikkakin hänellä näiden elämien aikana oli kokemuksia kuinka olla yhteydessä Kaikkeuteen ihmiskokemuksen aikana. Silti Rakkaus ymmärsi, että tällaiset elämät, olivat ne sitten miehen tai naisen kehossa eivät auttaisi häntä helminauhan tasapainottamisessa.

 

Aika ajoin joku rohkea sielu valitsi syntyä elämään mukaan niin, että hänen yhteytensä Kaikkeuteen pysyisi paremmin auki. Monet muut lupautuivat lähtemään mukaan näihin elämiin, jotta voisivat olla tukena tällaiselle sielulle ja auttaa häntä pitämään yhteyttään auki. Jos joku kykenee elämässään ylläpitämään avointa yhteyttä Kaikkeuteen, se auttaa jokaista muutakin inkarnoitunutta sillä heidänkin sydämensä kykenevät silloin avautumaan lisää ja he alkavat kuulla sen kuiskauksia paremmin.

Monta uskontoa syntyi näiden rohkeiden sielujen valintojen kautta ja kuinka niitä onkaan vääristelty, käännelty ja väännelty sen jälkeen niin että alkuperä on taas painunut unhoon. Totuuden siemen on kuitenkin tallella ja aina löydettävissä sille joka sitä todella etsii, sille joka on valmis olemaan se joka alkuperältään on, sille joka kantaa sydämessään niin paljon rakkautta itseään kohtaan, että kykenee muistamaan.