Kaikkeuteen siirryttyään Rakkaus seurasi suuri epätoivo sydämessään heimon tuhoutumista. Poppamiehen kuolema oli heimolle merkki siitä, että Manitu oli heidät hylännyt ja uskolla, vaikka väärälläkin, on niin suuri voima, että heimo kuoli sukupuuttoon.

Useiden eri elämien ajan Rakkaus yritti hyvittää tätä tekoaan, vaikka kukaan muu ei ikinä sitä milläänlailla asiasta syyttänytkään. Kaikkeudessa ollessaan jokainen tiesi olevansa mukana pelissä, mutta Rakkaus syytti itseään ja tuli samalla luoneeksi sellaisen pikku jutun kuin Karman laki meidän kaikkien iloksi.

Eri aikakausina, erilaisissa kehoissa, toisissa maanosissa ja maissa, se yritti uudestaan ja uudestaan, saada asian korjattua, saada tasattua tekonsa. Elämä toisensa jälkeen se loi samankaltaisen tilanteen huumeiden, alkoholin, seksin milloin minkäkin asian kautta vain jotta sillä kertaa osaisi valita toisin, että sillä kertaa luottaisi siihen, että ajallaan sydän tietää kuinka avata yhteyden Kaikkeuteen, että sen kokemuksen kautta heimo pelastuisi siellä toisessa ajassa ja paikassa.

Sillä Rakkaus oli oppinut, että muuttamalla tämän hetken voi muuttaa kaiken menneisyydestä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta.

Mutta joka kerran Rakkaus epäonnistui. Yksikään elämä ei avannut hänen yhteyttään Kaikkeuteen, yksikään kokemus ei korjannut tätä virhettä ja heimo jatkoi sukupuutossa olemistaan ja Rakkaus jatkoi itsensä syyttelyä.