Joka ilta Zazamiel siunasi itsensä yötaivaan alla, kuun valossa milloin se oli mahdollista, ollen kiitollinen kaikesta mitä kulunut päivä hänen eteensä oli tuonut. Sitä täysin tiedostamatta Zazamiel seurasi auringon ja kuun kanssa samoja rituaaleja, mitä hän oli noudattanut elämässään Mazurielina ja ehkä sen elämän pohjalta hänellä oli syvä usko siihen, että hän toimii juuri niin kuin on kaikkien parhaaksi.

 

Zazamiel tervehti siis aamuisin aurinkoa tekemällä tiettyjä liikkeitä ja aloitti päivän vastaanoton niiden jälkeen. Joskus ihmisiä oli jo silloin paikalla odottamassa, että hän ottaisi heidät vastaan ja silloin Zazamiel pyysi muita osallistumaan tervehdykseen ja kiittämään päivän tuomasta mahdollisuudesta. Jotkut osallistuivat, jotkut katselivat sivusta epäillen, mutta Zazamiel keskittyi omaan rituaaliinsa, muista välittämättä.

Jotkut nuoret tytöt pysyivät Zazamielin luona koko päivän, oppimassa yrteistä, kyselemällä vaivihkaa, minkä yrttien avulla voisi houkutella jonkun pojan pitämään itsestään tai millä voisi tehdä itsestään yhtä kauniin kuin mitä Zazamiel oli. Zazamiel nauroi tyttöjen hupsutuksille, mutta jakoi auliisti tietojaan, oivalluksiaan ja ajatuksiaan muiden kanssa ja kertoi kaiken mitä oli yrttien voimasta oppinut.

Jotkut olivat paikalla vielä iltaisinkin, kuun noustessa ja he osallistuivat tällöin Zazamielin kanssa itsensä siunaamisen hetkeen yötaivaan alla.

Zazamielin teot saivat huomiota ja Zazamiel tiesi sen, niinpä hän piti tarkkaan huolta siitä, että hän ei viipynyt yhdessä paikassa kahta kuukautta kauempaa. Hän kuunteli sydäntään ja siirtyi sen ohjauksesta uuteen paikkaan joskus viikon joskus kahden kuukauden kuluttua siitä, kun oli saapunut. Näin paikkakuntien asukkaat eivät ehtineet liikaa hätääntyä Zazamielista ja hänhän halusikin jakaa opetuksiaan ja tietojaan mahdollisimman laajalle.

 

Näin kului useita kymmeniä vuosia, eikä Zazamiel näyttänyt vanhentuneen päivääkään 28 ikävuotensa jälkeen. Hänen ihonsa oli yhä heleä, katseensa yhä lempeä ja kirkas ja vartalonsa täyteläinen, kaunis ja notkea kuin pajunvitsa.

Vuosien saatossa monet tytöt ja naiset olivat seuranneet häntä, halunneet oppia saman kuin hän, mutta kukaan heistä ei ollut täysin osannut sisäistää nuorekkuuden opetusta. Zazamiel oli kertonut kaikille, että nuorekkuuteen tarvittiin vain kiitollisuus. Hän kertoi, että joka päivä Kaikkeus tarjoaa jokaiselle kaiken mitä ikinä pyytäjä vain voi haluta. Oma tunne on tässä ratkaisevassa osassa. Jos tunnet katkeruutta tai pelkoa, niin sitä kaikkeus tarjoaa sinulle lisää. Jos tunnet kolotusta kehossa ja suret sitä, saat lisää kolotusta ja surua. Jos taas olet iloinen ja onnellinen, saat lisää iloisuutta ja onnellisuutta. Joka hetki sinä itse valitset!

Monet sanoivat, että helppohan Zazamielin oli puhua, hänellä ei ollut kehossaan yhtään kolottavaa paikkaa, mutta toista oli heillä! Miten sitä voisi olla iloinen ja onnellinen, kun reumatismi pakotti nivelissä ja levitti kipuaan kaikkialle. Tai kun aviomies katosi merellä, eikä perheellä ollut enää elättäjää tai kun lapsi kuoli oudon taudin kouriin ja jäljelle jäi vain syvä suru.

He sanoivat ettei Zazamiel voinut tietää! Mutta Zazamiel vakuutti heille, että kyllä hän tiesi. Ei ollut yhtäkään kipua, jota hän ei olisi kokenut, ei ollut yhtään vaimoa, miestä, sisarta, isovanhempaa, ystävää tai lasta, jota hän ei olisi menettänyt. Kaiken hän oli kokenut, kaiken.

 

Mutta hän yritti opettaa, että joka ikinen aamu Kaikkeus tarjoaa sinulle mahdollisuuden aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Mahdollisuuden vastaanottaminen vaatii sinulta rohkeutta, se vaatii suunnatonta uskoa ja luottamusta, mutta voit muuttaa elämäsi juuri tässä hetkessä, jos niin valitset! Sinä olet luoja!