"Ajattele toisin" oli Kaikkeus kuiskannut Rakkaudelle.

Mutta joskus sitä ei vaan jaksa. Ei jaksa muuttaa itseään kerta toisensa jälkeen, niin Rakkaus ajatteli. Ihan yksinkertaisesti ei vaan jaksa, ei enää silloin, kun kaikesta on tullut vain selviytymistä. Mutta mitä sille sitten voi tehdä? Miten saa ympärillään olevat asiat muuttumaan? Miten voi hiljentää mielensä, miten saa muutettua elämänsä tarinan? Rakkaus pohti näitä kysymyksiä pitkään.

Ja aina jostakin kuului tuo kuiskaus - ajattele toisin...

Nuo sanat soivat Rakkauden korvissa kuin kaiku. Miten hän voisi ajatella toisin?

Yhtäkkiä Rakkaus oivalsi, että ensin hänen täytyy  tiedostaa kuinka hän ajattelee nyt, voidakseen muuttaa ajatteluaan ja sitä kautta kokemustaan elämästä. Rakkaus alkoi toden teolla pohtia, mitkä hänen uskomuksistaan olivat todella hänen omiaan, mistä hän oli samaa mieltä ja mitä hän ei missään tapauksessa allekirjoittanut, mutta kantoi mukanaan yhtä kaikki. Rakkaus löysi itsestään uskomuksia, jotka olivat keskenään ristiriitaisia. Oli osa joka sanoi:"naiset pärjäävät mainiosti yksin ja ovat kykeneviä tekemään omia valintojaan järkevästi ja vapaasti."  Ja tätä uskomusta vastassa oli toinen osa joka sanoi :" kenekään ei ole hyvä olla yksin, kukaan ei voi selvitä yksin." Rakkaus löysi sisältään uskomuksen, joka kertoi, että onnellisuuttaan ei saa koskaan näyttää muille, sillä silloin se viedään sinulta pois. Löytyi myös uskomuksia siitä, että jokainen voi olla oman onnensa seppä, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka ja myös, että rahaa ei kasva puissa ja että vain ankaralla työllä voi ansaita tarpeeksi selviytyäkseen elämässä.

Suurimmat oivallukset omista uskomuksistaan Rakkaus sai pohtiessaan rahaa. Pitkän aikaa Rakkaus oli ollut tilanteessa, jossa hän joutui tarkkaan miettimään mitä voi ostaa. Joskus hänellä oli vajaa 2e rahaa ja sillä piti saada ruokaa kolmeksi päiväksi ja koskaan rahaa ei jäänyt säästöön. Jokainen päivä oli selviytymistä ja kädestä suuhun elämistä. Rakkaus suhtautui epäillen siihen, että miten hänen ajattelunsa muutos muka toisi hänelle lisää rahaa? Mutta hän mietti silti mikä hänen suhtautumisessaan rahaan kiikastaa. Rakkaus löysi netistä listan, johon saattoi täyttää ajatuksiaan rahasta. Siinä oli valmiita lauseita, jotka tuli nopeasti täydentää ensimmäisellä mieleen tulevalla ajatuksella. Rakkaus hämmastyi omia vastauksiaan. 1.) Raha on mielestäsi .... likaista, vastasi Rakkaus 2.) Ihmiset joilla on rajattomasti rahaa, ovat..... roistoja ja pahantekijoitä, kirjoitti Rakkaus kynä sauhuten. 3.) Raha täyttää sydämeni.... surulla  ... ja tätä samaa rataa jatkui 25 kysymystä. Huh, ajatteli Rakkaus, jos tämä on se mitä ajattelen rahasta niin eipä ole ihme, ettei sitä elämässäni näy. Elämäni on tarpeeksi hankalaa ilman rahaakin!

Ja tämä lause havahdutti Rakkauden. Rakkaus oivalsi, että hän ajattelee ettei raha tuo onnellisuutta ja samalla yksi hänen toiveistaan on olla onnellinen. Ei siis ole mitään mahdollisuutta saada rahaa ja olla onnellinen, ei ellei hän todellakin ala muuttaa ajatteluaan!

Niinpä Rakkaus otti 5€ setelin, ehjän, sileän ja kauniin. Katseli sitä samalla lempeydellä kuin tutustuisi uuteen ystävään. Ihmetteli miten ei ollut koskaan nähnyt miten kaunis tuo raha on, sitten hän taittoi rahan puoliksi ja pisti sen lompakkoonsa. Kertoipa aivan ääneen rahalleen, tuolle uudelle ystävälleen, että raha saa nyt asua hänen lompakossaan ja kaikki hänen isot veljensä ja sisarensa, kaukaiset serkkunsa ja kummin kaimansa ovat tervetulleita aina. Tämä seteli oli sellainen, jota Rakkaus ei koskaan käyttänyt, ei synkimmässäkään tilanteessa. Se oli nyt Rakkauden Onnenraha.

Samalla Rakkaus ryhtyi täyttämään noita 25 väittämää uudestaan, ykköseen hän vastasi ystävä, kakkoseen onnellisia ja auttavat muita, kolmoseen hän kirjoitti suurella ilolla. Jokaiseen kohtaan hän löysi uuden tavan ajatella.

Aika ajoin Rakkaus otti tuon setelin lompakostaan, katseli sitä hetken, silitti sen pintaa ja kiitti siitä kuinka paljon sen sisaria ja veljiä oli ilmestynyt vierailulle. Ei Rakkaus osannut varmuudella sanoa mistä kaikki johtui, mutta yhtäkkiä hän löysi kadulta kolikoita, kirpputorille vietävän takin taskusta löytyi 10e, ystävä tarjosi hänelle pullakahvit kaupungilla, täti lahjoitti vanhat verhonsa ja naapuri tarvitsi lapsilleen hoitajaa illaksi ja maksoi siitä 20e. Tällaisia pieniä sattumuksia alkoi tapahtua säännöllisesti ja Rakkaus huomasi elämänsä helpottuvan. Toki oli aikoja, varsinkin kun laskut erääntyivät, että Rakkaus pelkäsi rahojen riittävyyttä ja vajosi epätoivoon, mutta aina hän nipisti itseään ja kysyi itseltään: mikä minulla on hätänä JUURI NYT? Ja aina siinä hetkessä hänellä oli kuitenkin vaatteet yllä, katto pään päällä ja kaapissa 2 porkkanaa. Tuon lauseen toistaminen palautti hänet aina siihen hetkeen, esti hänen mieltään keksimästä yhä pahempia ja pahempia kauhukuvia ja toteamaan, että juuri nyt kaikki on kuitenkin hyvin.