Ajattomassa ajassa Ihanainen ja Ihmeinen seikkailivat ja leikkivät, kokeilivat ja kokivat, olivat olemassa. Ja koska ne olivat jatkuvasti tekemisissä keskenään, Ihanainen sai itseensä annoksen Erityisyyttä ja Rohkeutta ja Ihmeinen itseensä annoksen Rakkautta ja Vahvuutta. Molemmat saivat näitä uusia ominaisuuksia itselleen pienemmässä määrin kuin mitä niitä toisella oli, mutta tarpeeksi, jotta MUUTOS saattoi astua mukaan kuvioihin.

 

Muutos kantoi repussa mukanaan suunnattoman määrän käsitteitä ja sanoja, kassissa sillä oli mukana tuhansia tekoja ja toimia ja kärryissä läjäpäin tunteita ja se halusi päästä niistä kaikista eroon. Se oli kyllästynyt raahaamaan niitä mukanaan, se halusi vihdoin olla vapaa!

Niinpä se ehdotti Ihmeiselle ja Ihanaiselle, että ne saisivat ottaa kaiken mitä sillä oli mukanaan. Muutos asetti lahjalleen vain yhden ehdon. Se vaati, että molemmat ottavat asioita jokaisesta osiosta ja sanoi, että molempien on käytävä silti läpi myös kaikki ne asiat, jotka toinen oli ottanut ja niiden kaikki eri variaatiot ja yhdistelmät. Muutoksen ehdotus kiehtoi molempia ja tietämättä lainkaan mihin pohjattomaan suohon itsensä asettivat Ihanainen ja Ihmeinen halusivat Muutoksen mukanaan tuomat ominaisuudet käyttöönsä ja vannoivat täyttävänsä lahjan ehdot.

 

…. ja suurin kaikista oli M U U T O S … iankaikkisesta iankaikkiseen AAMEN plottis...

 

Muutos pyysi Ihanaista ja Ihmeistä tutkimaan rauhassa kaikkea mitä hän toi mukanaan ja se ehdotti, että aikansa tutkittuaan, niistä kumpainenkin valitsisi vuorollaan omakseen niitä asioita, jotka itseä eniten kiinnostivat. Ihanaista kiehtoi eniten kärryt, jotka sisälsivät tunteita ja Ihmeinen kiirehti heti tutkimaan tekoja sisältävän kassin aarteita. Ihanainen nosteli kärryistä tunteen kerrallaan, tunnusteli ja siveli niitä ja koki aina uuteen tunteeseen koskiessaan, jotakin aivan ihmeellistä. Ihmeinen tarkasteli tekoja ja näki itsensä kokemassa aivan uusia ja mahtavia asioita.

Ihanainen ja Ihmeinen ymmärsivät miten suurenmoisen lahjan Muutos oli niille antanut ja näkivät jo itsensä kokemassa kaiken aivan uudella tavalla.

Siinä missä Ihanainen valitsi itselleen myötätuntoa, kärsivällisyyttä, lempeyttä, syntymän ihmeen, hoivaamista ja parantamista Ihmeinen valitsi itselleen turvana olemista, nopeutta, päättäväisyyttä, isyyttä ja kekseliäisyyttä. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut vähäisintäkään ymmärrystä siitä mitä he repuista, kasseista ja kärryistä valitsivat, eikä kummallakaan ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä tämä kaikki heille aiheuttaisi ja että heidän kevein perustein tekemiensä valintojen seurauksena, kaiken tämän keskellä, ajattomuuteen syntyisi aika.

 

Sillä tästä valitsemishetkestä lähtien on aika tikuttanut tällä planeetalla, jonka Rakkaus alunperin kodikseen valitsi. Ihmeinen ja Ihanainen eivät sen syntyä havainneet, niin ihmeellistä heidän elonsa ja olonsa oli. Ne kokeilivat erilaisia tekoja, tunnustelivat tunteita, opettelivat ymmärtämään käsitteitä ja sanoja. Ja samalla niiden huomaamatta syntynyt aika jatkoi alkanutta kulkuaan piirtäen ajattomuuteen aikajanaa. Vaikka ne vielä moneen kertaan tulisivat ajan kiroamaan, tulisivat sitä vihaamaan, inhoamaan ja syyttämään, niin se toisi mukanaan kuitenkin helpotuksen, raamit ja lupauksen siitä, että joskus kaikki on taas hyvin.

 

Ja vaikka sanotaan, ettei ajalla ole alkua eikä loppua, että se on päättymätön ympyrä, niin kaikkeuden kiitos sillä on molemmat. Sillä on tämä hetki, jolloin kaikki alkoi ja siihen alkuhetkeen kaikki myös päättyy – aikanaan.