Aloin kirjoittaa ensimmäistä varsinaista kirjaani vuonna 2008. Sitä ennen olin toki raapustellut runoja ja lyhyitä tarinoita pöytälaatikkoon koko pienen ikäni. En kuitenkaan ollut koskaan edes harkinnut, että kirjoittaisin jotain julkaistakseni. Kuitenkin tuolloin 2008 minulla oli tiedossa kolmen kuukauden työttömyysjakso siirtyessäni työpaikasta toiseen ja ensimmäisenä työttömyysaamuna herätessäni oli päässäni vain yksi ajatus. Kirjoita kirja.

Se oli upea kokemus! Istuin tietokoneeni ääreen ja aloin kirjoittaa. Sanat ilmestyivät "paperille" kuin itsestään ja tarina muovautui eteeni. En pystynyt koskaan miettimään etukäteen tai kirjoittamisen väliaikoina mitä siihen laittaisin, vaan sanat tulivat aina vasta, kun istuin koneen ääreen.

Tuon kolmen kuukauden työttömyysjaksoni viimeisenä päivänä tarina oli valmis.

Samalla, kun edelleen muokkasin ja hioin sitä ja pohdin kirjalleni nimeä, etsin sille myös kustantajaa. Lähetin hiotun tekstin usealle eri kustantajalle, löytämättä sille kustantajaa. Moni kuitenkin kohteliaasti kehui tekstiäni, vaikkei se heidän kustannettavaksen sopinutkaan. Lopulta luovutin.

Vasta vuonna 2011 kerroin eräälle tuttavalle, että olen kirjoittanut pöytälaatikkoon kirjan ja hän kysyi saako lukea sen. Annoin kirjan hänen luettavakseen. Luettuaan kirjan hän sanoi, että hänellä' on pieni kustantamo ja että hän haluaa kustantaa tuon kirjan. Niinpä kirjani nimeltään SUMUSSA sai paperikannet ympärilleen.

Tuo kirja on humoristinen ja pohtiva tarina Joonatanista, joka kuoli ja siitä mitä hänelle sen jälkeen tapahtui.

Kirjaa voi ostaa suoraan minulta nykyään. Painoksesta on vielä muutamia kymmeniä kappaleita jäljellä.

Nyt olen useamman kuukauden kirjoittanut uutta kirjaa. Aina pikkuhiljaa, samaan tapaan kuin viimeksikin. Tarina ilmoittaa milloin se haluaa siirtyä "paperille". Se ei ole vielä valmis ja jo kirjoitttujakin osia on muokattava ja loppuratkaisua en tiedä itsekään vielä.

Mietin sitä kirjoittaessani, että tarjoaisinko sitä kustannettavaksi tuolle samalle pienkustantajalle, mutta en osannut päättää. Mielessäni alkoi kuitenkin pyöriä ajatus siitä, että miksipä en tekisi siitä blogia? Julkaisisin sitä luettavaksi sitä mukaa, kun tarina edistyy. Idea tuntui hyvältä ja siksi sinä pääset nyt lukemaan sitä. Ja mistä sitä tietää, vaikka se joskus silti päätyisi myös paperikansiin? Kaikki on mahdollista.

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi tarinoideni pariin.