Rakkaus oli pitkään odottanut tätä viikonloppua, jolloin hän pääsi tätinsä mökille yksin. Ei sillä etteikö hän olisi ollut yksin useinkin tai no, lähes aina, mutta jokin siinä, että sai olla luonnossa, omassa rauhassa sai Rakkauden koko olemuksen säteilemään.  Niinpä hän pakkasi tavarat pitkää viikonloppua varten ja käänsi auton nokan kohti rauhan tyyssijaa.

Perillä hän laittoi kaminaan tulet, kantoi rannasta vedet saunalle, haki lisää puita liiteristä ja sitten istui rannalle vain katselemaan edessään avautuvaa maisemaa. Pian Rakkaus kuitenkin nousi rannasta ja meni laittamaan saunan lämpiämään. Hän valmisti itselleen yrttikylvyn odottamaan ja palasi hetkeksi tupaan.

Tuvassa Rakkaus pilkkoi värikkäitä kasviksia ja vihanneksia pataan ja jätti padan porisemaan kaminan liedelle. Kokemuksesta hän tiesi, että vihannespata tuoksuisi huumaavan hyvältä ja olisi valmista, kun hän tulisi saunasta. Nyt oli aika lähteä saunaan.

Saunassa Rakkaus antoi ihanan yrttikylvyn tuoksujen ensin rauhoittaa hänen koko olemuksensa. Saunan ikkunasta hän katseli järvelle, jossa syksy jo teki tuloaan. Yksittäisiä keltaisia lehtiä lipui järven pinnalla ja kaikkialla oli aivan hiljaista. Hän antoi lämmön levitä kaikkialle kehoonsa ja tunsi ihanan raukeuden valtaavan koko olemuksensa. Hän oli valtavan onnellinen. Miten onnekas hän olikaan, kun hän saattoi silloin tällöin lainata tätä mökkiä omaan käyttönsä. Täällä luonnon keskellä hän tunsi eheytyvänsä, tulevansa taas kokonaiseksi - omaksi itsekseen.

Hän halusi mennä uimaan, vaikka tiesi, että vesi olisi jo kylmää. Hitaasti hän käveli laiturin päähän ja laskeutui veteen. Vesi oli kylmää, mutta hän ei välittänyt siitä. Hän liukui vedessä niin hiljaa kuin pystyi, hän halusi pitää äänettömyyden niin täydellisenä kuin suinkin. Hän ei polskinut tai räpiköinyt, hän liukui sulavasti. Hän oli kuin yhtä veden kanssa.

Ylösnoustuaan vedestä hän kietoutui paksun pyyhkeensä sisään, ja laittoi vielä viltinkin ympärilleen, sillä hän halusi nauttia tästä syysilmasta ja siitä ihanasta tunteesta joka tulee, kun keho taas hitaasti lämpiää. Joku lintui lauloi jossain, mutta sen Rakkaus kuuli vain jossain kaukana taka-alalla. Hän vain nautti juuri tästä hetkestä, jossa hän oli. Hän tunsi täydellisesti olevansa yhtä kaiken kanssa.

Ja silloin, aivan odottamatta hänen sisästään nousi suuri ikävä, kaipuu, suru... ei liittyen mihinkään ja samalla liittyen kaikkeen. Lapsuuden ystäviä vilahteli hänen silmissään, hänen edesmennyt isänsä tuntui istuvan hänen vieressään laiturilla, monen menneen elämän kaiut kuuluivat hänen korvissaan. Hän muisti tapahtumia, joita ei ollut muistanut aikoihin, muisteli ihmisiä, jotka olivat kadonneet hänen elämästään vuosikymmeniä sitten ja jotenkin kummallisesti suri syvästi niitä elämiä, joissa mikään ei ollut mennyt niin kuin piti ja kaiholla muisteli niitä, jotka olivat olleet äärettömän onnellisia. Kuinka hän toivoikaan, että hänellä olisi ollut tämä ymmärrys noina menneinä aikoina ja toisaalta kuinka hän kaipasikaan sitä avoimuutta, viattomuutta ja luottamusta, joka hänellä oli ollut lapsena.   

Ja siinä samassa koko hänen äsken kokemansa ja näkemänsä kuvasarja alkoi ikään kuin pyöriä. Menneisyys sekoittui nykyisyyteen ja samaan spiraalimaiseen pyörteeseen ilmestyi tapahtumia, joita ei vielä ollut tapahtunut. Tässä ihmeellisessä hetkessä Rakkaus ymmärsi täysin mitä tarkoitetaan sillä, että muuttamalla nykyhetken muutat sekä menneisyytesi että tulevaisuutesi. Hän ymmärsi, että menneessä ei ollut mitään muutettavaa, sillä kun juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin, on kaikki hyvin myös menneessä.

Rakkaus koki, kuinka koko hänen tietoisuutensa yhdistyi häneen, kaikista ajoista ja paikoista. Hän koki nyt kaiken rakkauden kautta ja hän näki kuinka tulevaisuus sisältäisi taas iloa ja viattomuutta. Hän ymmärsi, että hänen on sallittava kaikki tunteet itselleen, jotta hän voi olla se joka hän aidoimmillaan on.

Mutta nyt hänen oli aika palata saunaan nauttimaan ihanasta yrttikylvystä.