Rakkaus kuunteli ohjatun meditaation pitkästä, pitkästä aikaa. Hän toki meditoi itsekseen lähes päivittäin, mutta aika ajoin hänestä tuntui, että hän vain petti itseään noilla meditaatioillaan. Että oikeasti hän vain harhaili omissa ajatuksissaan, haavesissaan tai peloissaan, eikä varsinaisesti meditoinut lainkaan. Rakkaus lohduttautui sillä, ettei ollut yhtä oikeaa tapaa kuinka meditoida, mutta kyllä hän tiesi, että useimpina päivinä hän ei todellakaan saanut yhteyttä mihinkään muuhun kuin omaan mieleensä. Jos siihenkään.

Niinpä hän päätti kuunnella netistä ohjatun meditaation, englanniksi, ihan vain sn takia, että hänen mielensä olisi poissa tieltä, kun meditaatio olisi vähän vieraammalla kielellä.

Rakkaus asettui tuoliin istumaan ja keskittyi hengittämään syvään ja olemaan läsnä itselleen. Rakkaus tiesi entuudestaan, että tämän "meditaation" pitäjä rohkaisi rikkomaan omia piintyneitä tapoja ja käyttäytymismalleja ja tekemään asioita eritavalla. Siksi tähän meditaatioon liittyesään Rakkaus istui ja neuloi huovutettavaa sukkaa samalla. Eikä hän epäillyt yhtään etteikö tämä meditaatio olisi satoja kertoja antoisampi kuin hänen tavanomaiset yritelmänsä.

Meditaatio kulki kuitenkin aikalailla tuttuja kaavoja noudattaen ja Rakkaus ehti jo ajatella, että turhaa taas tämäkin. Näihin meditaatioihin liittyi aina opetuksellinenkin osa ja siinä puhuttiin kuinka tärkeää on, että anna periksi omille käyttäytymismalleilleen. Omahyväisesti Rakkaus ajatteli olevansa tuollaisen yläpuolella, kunnes itseironisesti naurahtaen huomasi juurikin tekevänsä noin. Juurihan hän odotti tiettyjä tuntemuksia ja mielikuvia merkiksi siitä; että meditaatio oli onnistunut. Tämän huomioituaan Rakkaus osasi paljon paremmin vain olla ja vastaanottaa.

Aivan meditaation loppupuolella esitettiin kysymys:" mikä sinussa itsessäsi yllättää tai hämmästyttää sinua eniten tässä inkarnaatiossa?"  Hajamielisesti Rakkaus kuunteli muiden vastauksia, hän ei oikeastaan edes kuullut niitä kunnolla, sillä välittömästi hänen koko olemuksensa täytti ajatus. "MIksi en kykene selviytymään tästä kunnialla?" Jotenkin tuo ei kuitenkaan ollut se aito miete, se oli vain ajatus, joka oli kyllin lähellä aitoa ajatusta, jotta saattoi peittää sen alleen. Tässä kohtaa Ihmeinen (muistatko hänet vielä) tuli Rakkauden ajatuksiin. Rakkaus näki hänen puhuvan, kommunikoivan kanssaan jonkin Rakkauden mielestä epäonnistuneen inkarnaation jälkeen, mitä Ihmeinen olikaan silloin sanonut?

Rakkaus ei voinut muistaa, mutta yhtä kaikki hän sanoi, itse sitä täysin tiedostamatta, ääneen :" Miksi olen inkarnoitunut taas!?" Ja Rakkaus tiesi, että vastaus tähän on hänelle elintärkeä.