Helpohkon elämänsä keskellä Rakkaus oli unohtanut vastuun valinnoistaan sekä ajatusten voiman. Ei se paha ollut, ei edes ilkeä, mutta se ei ollut tottunut vastoinkäymisiin. Hyvin läheisten ihmisten ja ystävien kuolemat toivat sen eteen asioita, joita se ei kyennyt käsittämään, eikä kohtaamaan, niinpä se pisti nuo asiat piiloon mielensä ja kehonsa syvimpiin sopukoihin. Odottamaan aikaa jolloin se kykenisi ne käsittämään.

Mutta aika kului ja noiden ensimmäisten käsittämättömien asioiden päälle kasaantui lisää ja lisää asioita joita Rakkaus ei ymmärtänyt. Ja joka kerran kun syvään piilotettu asia edes hiukkasen kohotti päätään, tukahdutti rakkaus sen suklaalla, kiireellä, lenkkeilyllä...millä tahansa mitä sen mieleen vaan juolahti, jotta sen ei tarvitsisi kohdata noita asioita, joita se ei kyennyt ymmärtämään, kyennyt kokemaan täysin.

Niinpä Rakkaus sai koettavakseen totuuden joka piili energioiden, tunteiden ja haaveiden maailmassa. Rakkaus oppi, että aina saat kaiken mihin voimalla oman energiasi suuntaat, aivan kaiken. (Niin kuin sille oli luvattu aikojen alussa)

Mutta Kaikkeudelle on olemassa vain neutraali, puhdas energia, se ei osaa jaotella sitä positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin, sille kaikki on samanarvoisia, yhtä arvokkaita ja siksi se aina antaa jokaiselle kaiken mitä kukakin pyytää. Jaottelu on meidän mielemme ainutlaatuinen kyky ja koska me tiedämme mikä tuntuu meistä hyvältä ja mikä ei, me unohdamme, että Kaikkeudelle jokainen toiveemme ja tunteemme on laki. Niin unohti myös Rakkaus.

Rakkaus alkoi pelätä. Ensin se alkoi pelätä asioiden ja ihmisten menettämistä ja niin suuri oli hänen pelkonsa voima, että hän menetti elämästään paljon asioita ja ihmisiä. Hän alkoi epäillä kykyjään ja Kaikkeus toimitti hänen eteensä tilanteita, joissa hän sai todellakin todisteita epäilyilleen. Hän menetti itsevarmuuttaan ja itsetuntoaan. Rakkaus alkoi tuntea itsensä lihavaksi ja henkilöksi joka ei kelpaa kellekään. Ja niitä kokemuksia Kaikkeus toimitti hänelle mielin määrin.

Rakkaus ei voinut käsittää mitä oli tapahtunut? Miten hänen huolella suunnittelemansa ja alkuun niin iloinen ja onnellinen elämä oli voinut kääntyä tällaiseksi epätoivon suoksi? Miksi mikään ei enää onnistunut? Mihin oli kadonnut intohimo sen elämästä? Mihin oli kadonnut rakkaus sen elämästä?

Rakkauden kurkkua kuristi. Se oli menettänyt työnsä, perheensä, kaikki rahansa, eikä se nähnyt ulospääsyä missään. Rakkaus olisi ehkä tappanut itsensä ellei sekin olisi ollut liian työlästä. Rakkaus yritti pohtia milloin asiat olivat kääntynet päälaelleen?

Mutta oliko mitään merkitystä sillä mitä oli tapahtunut ja milloin?

Ja jostain kaukaisuudesta Rakkaus kuuli hiljaisen äänen, joka kuiskasi "muuta nykyhetki ja muutat kaiken"

Rakkaus kysyi: miten minä muutan nykyhetken?

Ja Kaikkeus vastasi : "ajattele toisin"